Hietaset odottivat pitkään vanhasta Tapiolasta vapautuvaksi 1950-luvun omakotitaloa. 1,5 vuotta sitten ostetun talon päivitys nykyaikaan on menossa. Tekniikan kanssa on päästy jo pitkälle.
Espoon Tapiolan keskustan pohjoispuolella sijaitsevan Silkkiniityn talot kuuluvat vanhimpiin, alkuperäisen vanhan Tapiolan taloihin.
– Alueella on 20-30 taloa, jotka on rakennettu samoihin aikoihin. Tapiolan asuntosäätiö rakensi ja sama arkkitehti suunnitteli, kertoo Herkko Hietanen, 39, nykyisen asuinympäristönsä historiasta.
Vaikka talot eivät ole suojeltuja, Herkko Hietasen mukaan käytännössä ne sitä ovat.
-Julkisivuihin ja aitoihin on vaikea saada muutoksia.
Talot ovat kaikki omilla tonteillaan.
Etsittiin pitkään sopivaa
Ulkomailla pariin otteeseen asunut kahden lakimiehen perhe halusi asettua omaan taloon. Hietaset ostivat talon keväällä 2016, alkuperäisten asukkaiden kuolinpesältä.
– Etsimme taloa pitkään. Kun tämä talo tuli myyntiin tutulle välittäjälle lauantaina, oli jo keskiviikkona kaupat tehty.
Halutut talot liikkuvat hitaasti. Niissä asuu edelleen alkuperäisiä asukkaita ja talot vaihtavat omistajaa myös perhepiirissä.
-Siinä vaiheessa, kun sukupolvi vaihtuu, talot usein remontoidaan lattiasta kattoon. Niihin on tehty isoja remontteja. Muutokset alkavat jo näkyä alueella.
Riikka Hietasen vanhemmat asuvat samanlaisessa talossa parin korttelin päässä, joten lasten, Alvarin, 11, ja Aamun, 9, mummola on lähellä.
– Alue ja talot olivat tuttuja. Siksi mekin uskalsimme ostaa tällaisen vanhan talon.
-Alueelle ei tulla rakentamaan korkeita tornitaloja ja kulkuyhteydet ovat hyvät. Viiden minuutin matkan päässä on Stockman ja Länsimetro kulkee Tapiolaan, listaa Helsingin Töölöstä lähtöisin oleva Herkko Silkinniityn vahvuuksia.
Pihalta avautuu Silkkiniityn puisto, ja niityn laidalla ovat lasten koulut, lukioon saakka.
Ensimmäisiä lattialämmityksiä
Talo oli Hietasten taloon tullessa aika lailla alkuperäisessä 1950-luvun kunnossaan. Talo on ollut kaikkea muuta kuin ekologinen, eikä siitä Herkko Hietasen mukaan mitään matalaenergiataloa saadakaan. Talossa oli kaukolämpö.
– Mahdottoman suuret lämmityskustannukset olivat yllätys. Pelkästään kaukolämpöön kului 3 000 euroa vuodessa.
Taloissa on vesikiertoinen lattialämmitys, joka oli ihan uusinta uutta 1950-luvulla. Se sopi Hietasillekin hyvin.
– On mukavaa, kun ei ole pattereita näkyvissä missään. Lattialämmitys on kestänyt hyvin vuosikymmenet.
Talon lämmitysjärjestelmän lämmönvaihdin on vaihdettu kerran, 70-80-luvulla.
– Fortumin miehet kävivät kylässä ja sanoivat. että se pitäisi vaihtaa. Vaihto olisi maksanut 7 000-8000 euroa, ja sitten olisi jatkettu kaukolämmöllä 3 000 euron vuositahdilla.
Maalämpöä ja aurinkoa
– Ryhdyimme selvittelemään maalämpövaihtoehtoa, laskemaan takaisinmaksuaikoja. Ne sopivat meille. 700-800 neliön pihalla oli tilaa porakaivolle ja alla oli kallio. Kaivosta tehtiin normaalia syvempi. Poraus maksoi 6 000-7 000 euroa. Lämpöpumpun osuus oli toinen 7 000 euroa. Hietaset asennuttivat osaksi järjestelmää katolleen myös aurinkokeräimet lämpöä tuottamaan ja toiseksi sähköä tuottavat aurinkopaneelit. Niitä varten tarvittiin hybridivaraaja. Energiaremontti maksoi kaikkiaan noin 24 000 euroa.
– Asennusten hinta 6 000-7 000 euroa, tuntui korkealta, mutta kyllä ne vaativat paljon työtä. Kaksi miestä teki työtä kaksi viikkoa.
Myös vanha sähkökeskus piti uusia.
– Lämmitysjärjestelmä vie ihan eri tavalla sähköä kuin entinen, tarvittiin kolmivaiheliitännät. Uutta tekniikkaa tarvittiin myös aurinkoenergian hyödyntämiseen sekä sähköauton latauslaitetta varten.
Tavoitteena omavaraisuus
Aurinkoenergian hyödyntämistä Hietanen ei ylipäätään pidä kovin järkevänä ratkaisuna maalämpöön yhdistettynä.
– Kaukolämmön aikana meidän sähkölaskumme oli 25 euroa kuukaudessa ja paneelit maksoivat asennuksineen 5 000- 6 000 euroa. Ne eivät maksa itseään niin laskien koskaan takaisin.
– Silloin kun maalämpöä käytetään, ei aurinko paista. Kun aurinko paistaa, se lämmittää taloa muutenkin, suurista ikkunoista.
Aurinkokeräimet ja -paneelit tulivat katolle, koska ne ovat osa ekologista asumista.
– Kesäaika tullaan selviämään ilman maalämpöpumppua, kun aurinkokeräimet tuottavat tarvittavan lämpimän veden.
– Jossakin vaiheessa kiinnostaisi ajatus omavaraisuudesta.
Aurinkopaneelien tuottaman sähkön varastoimista erilliseen akkuun Hietanen ei näe heidän talossaan järkevänä.
– Aurinkoisina loppusyksyn päivinä aurinkopaneelit tuottivat 12 kwh ja talo kulutti 50 kwh, eli virta ei suinkaan ehtisi akkuun odottamaan. Voisi akun kenties ladata täyteen edullisemmalla energialla, muttei sitä varten kannata hankkia 10 000 euron akkua.
Kylpyhuone menossa, keittiö seuraava
150-neliöisen, kerran 1970-luvulla laajennetun talon myötä tontin rakennusoikeus on käytetty. Alun perin neliöitä oli sata. Talon runko on rakennettu Siporex-kevytbetoni- harkoista. Ensimmäisiä asioita, joita talossa tehtiin, oli salaojien tekeminen talon ympärille. Pihan vanhoja puita kaadettiin valon saamiseksi taloon. Myös asbestia on purettu pois rakenteista